Huhhuh hulinaa. Auki oleminen on jollain tavalla melkoisen rankkaa, jos sitä tekee kokopäiväisesti. Työt hyppivät syliin aika ihmeellisillä tavoilla, kun minulla oli oikeastaantarkoitus vain hengailla eri paikoissa ja olla vain ihan rennosti. Höpistä vähän eri ihmisten kanssa ja katsoa ehkä joku kiva leffa illalla.

Sen sijaan sovin, että laadin uudet tekstit Limingan taidekoulun kuvataidelinjan hyväksi. Sallan kanssa teimme suunnitelmat Limingan taidekoulun esittelemiseksi muille kouluille. Ensimmäisestä tulen saamaan palkkaa, joka auttaa minua huomattavasti eteenpäin. Lähdin Ouluun. Oli tarkoitus käydä hakemassa Looshilta muutamia kirjoja tueksi Raamattu tutkimuksessa. Se oli kiinni. Menin käymään Oulun taidekoululla ihan vain ohikulkumatkan merkeissä ja ajattelin vain moikata, jos on tuttuja. Kahden ja puolen tunnin jälkeen oli lupautunut hoitamaan valoja esityksessä, joka on parin viikon päästä. Osallistuin samalla teatteritreeneihin. Treenejä tulee kovasti ikävä, varsinkin alkulämppäreitä, joissa liikkuminen on niin vapauttavaa. Ja ylipäätänsä ne jutut ja sellainen tekemisen meininki. Rituaalinomainen sopimus siitä, että kymmenkunta ihmistä yhdessä luo taidetta. Yhteistä taidetta.

Kävellessäni Ollin ja Lellun kämpälle, katselin jokisuistoa ja pimeyttä sen sisällä. Sitä ympäröi valot, jotka kiersivät saarien ja siltojen kautta täyden ympyrän. Tuuli tanssitti roskia ja radisson Sassin lippuja. Samainen tuuli tuuppasi oikeanpuoleista kättäni sulosti. Pienet kivet, jotka estivät minua liukastumasta, tuntuivat vaimeasti kengän pohjan läpi. Kaiken kaikkiaan nautin vahvasti elosta.

Löysin tänään vihdoinkin kadoksissa olleen akun kameraani. Nyt voin alkaa jälleen kuvata kaikkea kiinnostavaa.