Kiire on pakottamista, jos puhutaan mietiskelystä. Se on aika päättyä.

Mietiskelyn aikana tehtävä psykoterapia on tehokasta. Sen voin sanoa jo muutaman päivän kokemuksella. Ongelmaksi tulee sen liika nopeus. Asiat muuttuvat radikaalisti, mutta sitä ei näe millään tavalla ulospäin. Tästä johtuen muutoksen kanssa joutuu elämään pitkälti itsenäisesti. Mistä mää puhun?

En ole lopettamassa projektia. Tämä on vasta alkamassa. Vaihdan vain lähestymistapaani hieman vähemmän aggressiiviseksi. Harjoitan tästä eteenpäin perinteistä meditaatiota, niin kuin tänäkin aamuna. Ja jos minua alkaa vaivata jokin, siinä tapauksessa helpotan tietä sen kysymyksen luokse psykoanalyysillä.

En saa voimia narsismista enää, joten minulla on todellakin ollut pari päivää todella väsynyt olo. Mieleni kerää varoja aloittaa uudelleen. Alusta. Tämä näyttää vakiintuvan vuosittaiseksi päätökseksi.

Ei se mitään. Jossakin vaiheessa huomaan mikä on minulle paras tapa olla. Toisia varten eläminen on silti sellainen tapa, jota harjotin pitkään nuoruudessani. Sitten tulivat teatteri ja kuvataide ja sanataide. Niiden ilmapiirissä oli jo valmiiksi edellytykset narsismiin. Se elää aina taiteessa. Minussakin eli se jo valmiiksi.

Tänäänkin on vähän vielä väsynyt olo, mutta erillä tavalla kuin aiemmin. Olen nukkunut 11 tunnin öitä, kuin polttaisin energiaani aivan liian nopeasti.

Eilen aloitin taas "luovan työn". Aloin kirjoittaa satua. En tiennyt miksi kunnes Hanna tuli viereeni ja näytti ärsyyntyneeltä. "Mikä on?" "Tiedän että pitäisi herätä aikaisin ja ärsyttää, että jää lyhyeksi unet. Ja kun ärsyttää niin ei saa unta." "Ymmärrän. Kirjoitan satua. Se kertoo tytöstä, joka leipoo maailman parhaita pullia. Se asuu mummunsa kanssa. Haluatko kuulla? Se jää kyllä kesken." "En. Mieluummin sitten kun se on valmis. Vai haluakko lukea sen?" "Ajattelin, että uni voisi tulla paremmin kun luen sen. Kirjoitan sitä joka ilta niin luen sitä huomenna lisää." "Kirjoitan vielä vähän aikaa. Lue sitten." "Minäkin kirjoitan vielä hetken." Hanna nukahti melkein jo sadun aikana, vaikka sitä satua oli vain pari sivua käsin kirjoitettuna. Käsialani on siis niin isoa, että sivulle mahtuu ehkä noin neljäkymmentä sanaa.

Kuten sanoin. Alan saada voimani muusta lähteestä. Toisten auttamisesta.