Oon ollu kipeenä päivän nyt. Oon nukkunut suurimman osan ajasta. Kuitenkin kirjoitin yhden runon:

me ja meidän erilaiset kielemme

erilaiset kansat

ei me niin erilaisia olla

mitä teemme kun olemme

iloisia mitä silloin

kun olemme yksin ja podemme sitä

ikuista ikävää toisen luo?

 

Rakkaus on kaikille sama

vaikka sen tuhannet nimet

tuhannesti toistetaan

se ei kulu

se ei muutu.

 

Me ja meidän erilaiset kielemme; eri kansoilla

olitpa sinä kuka tahansa

olinpa minä mistä tahansa

kun sinä hymyilet

niin minäkin

------------------------------------------------------

Tämä tulee meidän runotapahtumaan, joka on lauantaina. Odotan sitä innolla, sillä paikalla on neljä erikielistä runoilijaa. Yhtä olen kuullut jo etukäteen. Hän lausuu turkiksi, enkä koskaan ole nähnyt ennemmin, että runon jälkeen ihmiset jäävät juttelemaan runosta ymmärsivät he kieltä jolla runo on esitetty tai eivät.

Yksi esiintyjistämme kertoi harrastuksekseen tarinoiden keräämisen. Hän kerää Gentin kaupungin tarinoita. Kaunis harrastus. Hänella oli myös minulle hyvin tutut tavat tutustua kaupunkiin. Ensimmäinen vaihe, eksy kaupunkiin. Toinen vaihe, käy hautuumaalla. Hyvin erikoinen ja kiinnostava tyyppi. Toivottavasti hänen runonsa ovat puhuttelevia ja rehellisiä.

Viimeisenä on villikortti. En ole ehtinyt nähdä esiintyjää tai olen nähnyt sen, mutta en jutellut. Hanna ehti kuitenkin käydä häntä haastattelemassa. Hanna kehui häntä älykkääksi. Eli luultavasti meillä on luvassa jotakin hyvin erikoista, ehkäpä jopa puhuttelevaa ja koskettavaa.

Tiedä häntä.