Menin liian pitkälle eilen illalla. Yksinkertaisesti menetin yöuneni. En tiedä mikä minuun meni, mutta minun oli pakko lukea ja kirjoittaa ja..

Mietiskelin väkisellä vartin verran. Pidin sitä tilaa päällä, missä ei ollut ajatuksia. Se melkein pysyikin sen viisitoista minuuttia. Mantrasin kelloa. Viisitoista, viisitoista, viisitoista, neljätoista, neljätoista.. Jossain vaiheessa väsymys katosi. Tilalle tuli nälkä. Kuin en olisi syönyt viikkoon. Silti olin ennen nukkumaanmenoa kiskaissut kolme kanan fileetä ja makaroonia.

No, nukkumattomuudessani kirjoitin paljon uutta. Luova työni on jälleen jatkunut.

***---***---***

Jään läpi suodattuu kirkkaus
jää eristää ohuiksi säikeiksi
on tummansinistä
    ilma leijailee edessäni
 kuin pöly

minun on tultava hylkeeksi
jotta löydän avanteen
vain hylje voi olla kylmissä
tummissa syvyyksissä
missä aine menettää
merkityksensä kun ei ole
yhtenäistä pintaa

mihin turvata

ja tasaisella jäällä
sokeuttavan kirkasta
happea kaikkialla
happea hengittää

tai voi synnyttää loisteen
joka sulattaa jään