Tuloi valvottua eilen myöhään, mutta ehkä siksi tai jostain käsittämättömästä syystä aloin vielä yöllä tai aamuyöstä kirjoittaa erästä käsikirjoitusta uudelleen. Käytin paperia ja kynää siihen, vaikka käsikirjoituksien kohdalla usein ajattelen nopeampaa kuin kynä toimii. Mutta mutta.. Kirjoittaminen oli antoisaa ja sain lopetettua kirjoittamisen niin, että ehdin nukkua vielä ihan riittävästi töihinlähtöä varten.

Rakastan tämänhetkistä työtäni. Kaikkein eniten siksi, että se on aatteellista. Heti seuraavaksi siksi, että se on käytännöllistä. Eilen sahasin puita varastoon seuraavaa talvea varten. Tänään sytyttelin kaksi uunia heti aamusta. Nyt valvon näyttelyä. Ja näyttely on hyvä, onnistunut. Tänään vielä ripustan muutaman kuvan seinälle, ensimmäinen yritys epäonnistui, koska kuvat olivat rullalla ja teipin liima ei millään pitänyt niitä suorassa. Kuvien laiton jälkeen voi joko tiskata tai kirjoittaa muutaman säkeen.

Hanna meni Helsinkiin latautumaan ja miettimään (suhdettamme muunmuassa). Paikoin minulla on häntä ikävä, mutta om rauha myös on hyväksi. Ehkä siksikin innostuin kirjoittamaan "iltaisella" käsikirjoitusta. Se kun vaatii keskittymisen ja hiljaisuuden lisäksi valoa ja tilaa. On outoa huomata, että en voi kirjoittaa liian ahtaassa paikassa. Tilaa ei rajaa oikestaan seinät vaan toiset ihmiset.