Viikko sitten minulle tuli tekstiviesti numersota, joka ei ollut tallennettuna puhelimeen. "Oltais tulossa la tampereelle. Voitais poiketa sumpille."

Pidättäydyin kysymästä ketkä meille on tulossa ja kohteliaasti vain sovin ajan ja paikan. Tänään soitin kuitenkin ihan varmuuden vuoksi, koska olemme ehtineet asua Tampereella ja kahdessa eri talossa, että tietävät mihin taloon tulevat. Hän paljastui serkkuni vaimoksi. Mukava kun tulevat. Arvailin, että tulija olisi aivan joku muu.

Eilen meinasi taas mennä yöunet kahdestakin syystä. Laitoin herätyskellon soimaan. En ole tottunut siihen, kun se ei ole ollut soimassa minulle kahteen vuoteen, ainakaan säännöllisesti. Toinen juttu oli se, että mietiskelin eilen liian myöhään ja liian pitkään. Mieleni oli täyteläisen tuntuinen ja ideat ja ajatukset sinkoilivat siinä ympäristössä tuhannen vilkkaasti. Onneksi Hanna jelppi minua unen saannissa. Hän painoi käden ristiselän päälle. Nukahdin välittömästi. Siellä on minun uninappi. Toimii lähes joka kerta.

Pakottamattomuus on hyvä asia opetella. Mietiskely tuntuu olevan tiukka koulu sen suhteen ja siksi se toimiikin oikein hyvin. R.K. ehtikin kommentoida eilistä päätöstä alkaa pakottomaksi mietiskelyn suhteen. Se mentaliteetti levinnee kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

Kävin vilasemassa tämä uuden tuttavuuden sivuja. Todella laajat ja mielenkiintoiset. Suosittelen muillekin. Ehdin vasta alkuun, mutta aion lukea niitä jatkossakin. Kannattaa varata aikaa. Muutaman lukastua huomaa, että on hyvä pitää miettimistaukoja niin kuin aina kunnon tekstissä.

Mitenhän saisin ilta mietiskelyä vähän aikaisemmaksi? Päivässäni on harvoja varmoja rutiineja. Lähinnä nukkuminen ja herääminen kuuluvat näihin. Siksi on helpointa sitoa ne ehti ennen tai jälkeen. Olen vain liian väsynyt iltaisin. Aavistelukaan ei toimi yleensä. Laitan asian hautumaan.