Kuvia matkan varrelta

22.5.

2009-05-22T10:26:01+03:00

Tämä intialainen ystäväni pääsi kuin pääsikin kouluun! Se tarkoittaa, että hän tulee takaisin erittäin pian. Huikeaa. Järjestämme hänelle siitä huolimatta varojenkeruun. Josko siitä muutama kymppi tulisi hänelle lisää muuten kohtalaisen niukkaan kassaan. Häntä kun ei valtio ole elättämässä opiskelujen ajan.

Jep. Mutta niin kuin sanoin, kesästä tulee hieno joka tapauksessa, vaikka mitä keväällä tapahtuukaan. Näillä näkymin siis näen ystävääni jo kesän lopulla. Mitä muuta hienoa kesässä on.. No se että se on kesä. Silloin aina on energistä ja harva asia voi mennä silloin pieleen. Ja tietenkin improryhmä teho-osasto, joka perustettiin viikko sitten torstaina. Eilen oli sen toiset treenit. Fiilikset ovat aivan upeat sen suhteen. Kun käytte tai käyskentelette Tampereella saatatte vilaukselta nähdä tunnusmerkein varusteltuja tyyppejä tekemässä kummallisia, mutta hauskoja asioita, tulkaa moikkaamaan.

19.5.

2009-05-19T15:52:01+03:00

TTVO kutsui minut pääsykokeisiin! Jei! Alkoi heti jännittämään. Tai no jännitän elämääni nyt muutenkin kun tuntuu, että siinä on meneillään jotakin todella erikoista. Kesällä on paljon aikaa miettiä kaikenlaista. Olen kesälle varannut vähän, mutta tiedän, että silloin juuri minulle aina tapahtuu kaikkein eniten. Niin se on aina mennyt.

Huomenna tulee intialaisen ystäväni tiedot kouluunpääsystä. Se ratkaisee paljon hänen kohdallaan. Toivon hänelle parasta ja lähetän voimakkaita hyvän viban aaltoja. :D

11.5.

2009-05-11T20:40:01+03:00

Oloni on juuri nyt tyhjä, pettynyt ja surullinen. Paras ystäväni lähetettiin takaisin Intiaan poliisin toimesta. Olen soitellut ympäriinsä ihmisille ja kertonut uutista, vaikka juuri nyt ei olisi ollenkaan voimia. Olen hiljaa. Ajatukset tekevät radan. Katkera maaliviiva on ehdottomasti tällainen:

Ensin meni tyttökaveri ja nyt meni paras ystäväni.

Ensimmäisestä saan syyttää osin itseäni, mutta jälkimmäiseen en voi mitään. Tein parhaani auttaakseni sekään ei aina riitä.

Mutta katson silti tulevaan, sillä meillä on suunnitelmia. Ja hyvällä lykyllä näen ystäväni uudelleen jo kolmen kuukauden päästä. Aion kerätä hänelle rahaa, että hän pääsee tänne nopeammin. Kaikki jotka haluavat auttaa minua varojen keräämisessä, tervetuloa vain!

6.5.

2009-05-06T13:32:01+03:00

Tänään on näytelmän kenraali. Harjun varjossa saa ensi-iltansa huomenna klo 19. Olin lopettaa kyseisessä esityksessä näyttelemisen, mutta päätin jatkaa siitäkin huolimatta, ettei yhtään tuntunut siltä, että pitäisi. Olen iloinen , että harjoitteluvaihe on ohi. Esitykset itse asiassa ovat useimmiten paljon rennompaa puuhaa kuin harjoittelu.

Koko toukokuu on ihan täynnä tekemistä. Oikeastaan ainoa, mikä pitää jonkinlaisen järjen koko touhussa on mietiskely. Kun mietiskelen päivittäin saan vältettyä suurimmat ja pahimmat kiukku tuntemukset. Mietiskelen hyvin epätasaisesti, mutta joka päivä uhraan sille ajatukseni. Teatterin läpimenoissa minulla on aikaa mietiskellä, sillä vietän joka päivä kolme varttia kellarissa. Siinä ajassa kertaan vuorosanat, teen muutaman lämppäriharjoituksen ja mietiskelen. Kunhan kesä koittaa, en edes hengitä isoihin projekteihin. Keskityn väsäileen muutamaan kevyttä tekemistä ja piipahdan Oulussa.

29.4.

2009-04-29T09:49:01+03:00

aistit
aistiharhat
ainahan aistimme ovat harhaisia, tiedättehän?
muuta leikimme sen olevan totta.

Nukuin hyvin aina viiteen saakka, jolloin keräsin unesta, joka oli vähällä taipua pornon puolelle. Mutta kun ei mennyt valvoin sitten koko yön. Tärisin, hikoilin ja palelin yhtä aikaa.

Kevät on tullut

kun pajun nuput ovat kovia
kiihottuneen naisen nännit

alan uskoa jumalaan
tai mihin lie
mutta ihmeellistä on keväällä
naisten kauneus. Ei tarvitse enää
kuvitella heitä voi laskeutua

portaat alas kaupunkiin ja siellä
heitä on kuvitelmiakin enemmän
kuvitelmiakin ihanampia.

*.*.*

Ai niin löimme haastetta pöytään. Kirjoitamme eroottisen novellin tai ihan silkkaa pornoa ja koitamme saada sitä pornolehtiin tai naisten lehtiin julkaistaviksi. Haaste on lyöty kolmeen henkeen, mutta haasteeseen saa osallistua muutkin. Pehmointa linjaa edustaa Regina. Siitä sitten kovempaan sarjaan niin iso kuin sattuu olemaan. Lehtihyllyn ylimmille osastoille asti. Kunhan julkaisen/jos saan julkaistua omani pistän skaban pystyyn, jonka palkintona on jotakin mikä saa muutakin pystyyn kuin skaban. Ihanaa tämä antamisen riemu! Riemuitsen jo nyt.

Lähetin kokoelmani Runo-Kaarinaan. Sitten vain jänskättämään voittajia.

25.4.

2009-04-25T17:47:01+03:00

Erosimme Hannan kanssa eilen. Tuntemukset vaihtuvat. Mikään ei osu kohdalleen, kun väistäisivät puut minua. Mutta näin on parempi sen tiedän jo nyt, vaikka vain vuorokausi on mennyt päätöksestä. Kaupunki on kaunis ja lämmin ja hellä minulle, kun eksyn tunneverkkoihini. Se hoivaa kuin riippumatto. Heittäydyn sen vietäväksi. Ja löydän mitä olenkaan ollut. Luottamus ei riitä olemaan vain yhdestä kohtaa syvää. Luottamuskuilun pohjalta hei. Minä teen tästä vielä laakson.

Kevät on minulle hellä, kaunis ja lämmin. Kesältä en odota sen kummempia. Tiedän sen vain hyväksi.

19.4.

2009-04-19T23:43:01+03:00

Viikonloppu hurahti iloisesti sosiaalisissa merkeissä. Tänään tuli tehtyä töitä ja eilinen oli vapaapäivä. Oli mukavaa pitkästä aikaa mennä yleisönä taidetapahtumiin ja irrotella sen minkä luista ja lihaksista sai irti, nimittäin tanssilattialla meinaan mentiin oikein iloisesti loppulauantaista. Bileet olivat erään taidekeskuksen avajaisjuhlat. Livebändinä toimi toothpaste. Bileet oikeastaan olivat kotipippaloiden ja piengalleria-avajaishässäkän väliltä. Kiva yhdistelmä. Paljon uusia ihmisiä ja outoja kohtaamisia entisten pikisaarelaisten kanssa. Muutama mies alumiinifoliot päässä, sekä söpönkauniita tyttösiä lauleskelemassa kuorossa. Kenkävuori kohosi melkein puoleen metriin. Tulimme paikalle kun booli oli jo loppu. Meillä kotona oli myös vieraana Kati ja Petteri Oulusta. Hannan pitkäaikaisia kavereita. Me pääsimme tutustumaan vähän paremmin kun Hanna häippäsi Hesaan ja jäimme keittiönpöydän ääreen porisemaan kolmeen yöllä. Taisimme itse kukanenkin nauttia illasta. Jepsis.. Tuli myös kirjoiteltua muutamia runoja lisää. Luulenpa, että kokoelma alkaa olla valmis. Tai siis matskut siihen. Siitä tulee 50 runoa sisältävä jysäys. Ja tällä jysäyksellä tarkoitan tosissani, että materiaali on nyt tosissaan hyvää. Taputtelen täällä hartioitani, kun olen niin hyvä jätkä. (Kun kerran runojakin olen kirjoitellut. Hyvä hyvä..) Ei vaan tosissani lueskelin niitä vasta tauon jälkeen ja ihmiettelin tosissani, että olenkin osannut sanoa jotakin hienoa. Hyvä että tunnistin omakseni. Lainassahan tuo Vakaa Sana oikestikin on. Yhteisestä kaivosta, kyläkaivosta vettä sitä lastataan itse kukanenkin viisauksiimme.

Hanna on vielä hereillä. Lopettelen siis tältä erää ihan vain siitä syystä, että pääsen näkemään Hannaa hetken aikaa ihan kahdestaan.

11.4.

2009-04-11T12:34:01+03:00

Tuloi valvottua eilen myöhään, mutta ehkä siksi tai jostain käsittämättömästä syystä aloin vielä yöllä tai aamuyöstä kirjoittaa erästä käsikirjoitusta uudelleen. Käytin paperia ja kynää siihen, vaikka käsikirjoituksien kohdalla usein ajattelen nopeampaa kuin kynä toimii. Mutta mutta.. Kirjoittaminen oli antoisaa ja sain lopetettua kirjoittamisen niin, että ehdin nukkua vielä ihan riittävästi töihinlähtöä varten.

Rakastan tämänhetkistä työtäni. Kaikkein eniten siksi, että se on aatteellista. Heti seuraavaksi siksi, että se on käytännöllistä. Eilen sahasin puita varastoon seuraavaa talvea varten. Tänään sytyttelin kaksi uunia heti aamusta. Nyt valvon näyttelyä. Ja näyttely on hyvä, onnistunut. Tänään vielä ripustan muutaman kuvan seinälle, ensimmäinen yritys epäonnistui, koska kuvat olivat rullalla ja teipin liima ei millään pitänyt niitä suorassa. Kuvien laiton jälkeen voi joko tiskata tai kirjoittaa muutaman säkeen.

Hanna meni Helsinkiin latautumaan ja miettimään (suhdettamme muunmuassa). Paikoin minulla on häntä ikävä, mutta om rauha myös on hyväksi. Ehkä siksikin innostuin kirjoittamaan "iltaisella" käsikirjoitusta. Se kun vaatii keskittymisen ja hiljaisuuden lisäksi valoa ja tilaa. On outoa huomata, että en voi kirjoittaa liian ahtaassa paikassa. Tilaa ei rajaa oikestaan seinät vaan toiset ihmiset.

10.4.

2009-04-10T11:04:01+03:00

Tietokone alkaa kuulostaa todella pahalta. Se tarkoittanee, että se hajoaa piakkoin. Tulilinjalla on virtalähteen tuuletin. Eli kun se hajoaa niin virtaa ei tule enää mistään. Tai siis kone ylikuumuu ja sen jälkeen virtaa ei tule niin kuin pitäisi. Näyttökin on aika paskassa kunnossa. Uuden ostaminen vaatisi sellaista 600 euroa vähintään.

Mietiskelyt ovat olleet lyhyitä viime päivinä. Tänään kuitenkin haalin itselleni aikaa mietiskellä. Teki hyvää olla ihan hiljaisuudessa ja tuijotella kattoa. Antaa ajatusten valua mihin valuivatkaan. Ajatuksissa on tunteissa on ollut tiettyä epätoivoa havaittavissa ja nyt se on korjaantunut hiljokseen taas tasaisempaan toivokkuuteen. Ei se nyt ihan parhaimmassa terässä edelleen ole. Siispä vielä tänään mietiskelen uudelleen ja tähtään siihen toivoon.

8.4.

2009-04-08T09:51:01+03:00

Olen tiedostanut, että joka kerta kun tapaan toisen ihmisen niin jännitän ylähuultani sillä tavalla, että näytän jotenkin jännityneeltä tai jopa vihaiselta. Jos ei muuta niin ainakin kylmältä. Joskus puhun samaan tyyliin, vaikka minulla ei ole mitään syytä siihen. Yleensä kyseessä on minulle vieras ihminen. Tämä piirre ärsyttää minua ihan suunnattomasti. Teen sitä joskus myös tuttujen kanssaihmisten seurassa.