Viikonloppu hurahti iloisesti sosiaalisissa merkeissä. Tänään tuli tehtyä töitä ja eilinen oli vapaapäivä. Oli mukavaa pitkästä aikaa mennä yleisönä taidetapahtumiin ja irrotella sen minkä luista ja lihaksista sai irti, nimittäin tanssilattialla meinaan mentiin oikein iloisesti loppulauantaista. Bileet olivat erään taidekeskuksen avajaisjuhlat. Livebändinä toimi toothpaste. Bileet oikeastaan olivat kotipippaloiden ja piengalleria-avajaishässäkän väliltä. Kiva yhdistelmä. Paljon uusia ihmisiä ja outoja kohtaamisia entisten pikisaarelaisten kanssa. Muutama mies alumiinifoliot päässä, sekä söpönkauniita tyttösiä lauleskelemassa kuorossa. Kenkävuori kohosi melkein puoleen metriin. Tulimme paikalle kun booli oli jo loppu. Meillä kotona oli myös vieraana Kati ja Petteri Oulusta. Hannan pitkäaikaisia kavereita. Me pääsimme tutustumaan vähän paremmin kun Hanna häippäsi Hesaan ja jäimme keittiönpöydän ääreen porisemaan kolmeen yöllä. Taisimme itse kukanenkin nauttia illasta. Jepsis.. Tuli myös kirjoiteltua muutamia runoja lisää. Luulenpa, että kokoelma alkaa olla valmis. Tai siis matskut siihen. Siitä tulee 50 runoa sisältävä jysäys. Ja tällä jysäyksellä tarkoitan tosissani, että materiaali on nyt tosissaan hyvää. Taputtelen täällä hartioitani, kun olen niin hyvä jätkä. (Kun kerran runojakin olen kirjoitellut. Hyvä hyvä..) Ei vaan tosissani lueskelin niitä vasta tauon jälkeen ja ihmiettelin tosissani, että olenkin osannut sanoa jotakin hienoa. Hyvä että tunnistin omakseni. Lainassahan tuo Vakaa Sana oikestikin on. Yhteisestä kaivosta, kyläkaivosta vettä sitä lastataan itse kukanenkin viisauksiimme.

Hanna on vielä hereillä. Lopettelen siis tältä erää ihan vain siitä syystä, että pääsen näkemään Hannaa hetken aikaa ihan kahdestaan.