Eiku mita? Eli keikka meni tosi hyvin. Aika loppuu kesken, tuskin jarjestetaan toista runoiltaa. Seuraavaksi meilla on luvassa musiikkia. Lupasin improta sinne jotain pianopimputusta. Kiireeltani en osaa paivittaa niin usein kuin olisi hyva paivittaa, mutta ehkapa tama tasta.

Mietiskely on ollut huomattavasti hankalampaa kuin usein. Varsinkin sen aloittaminen on jollain tapaa aina venynyt ja ajatus on harhaillut joskus puolikin tuntia. Johtuen luultavasti siita, etta taalla matkalla ollessa on aika paljon ajateltavaa. Aivojen ajatuksien lakkauttaminen on siksi erittain hankalaa. Ja siita syysta entistakin tarkeampaa. Eilen en esimerkiksi saanut nukuttua, ennen kuin todella sain ajatukseni kuriin.

Skandit puuttuvat talta koneelta. Kaytan talla hetkella kolmea (belgia,us,suomi) erilaista nappisasetusta rinnakkain. Sekin haittaa kaikkea koneella kirjoittelua. S-posteihin aion vastailla kunhan saan eteeni suomalaisen nappiksen ja tarpeeksi aikaa. Eli voi olla etta vasta suomessa.

Mietiskelysta viela.. Kaikille jotka aloittavat mietiskelemaan ja seurustelevat, tehkaa selvaksi, ettei teista ole tulossa samaan syssyyn buddhalaisia munkkeja ja ette ole siirtymassa elamankestavaan selibaattiin. Tama oli oppitunti, jonka sain kokea yllattavasti. Muutaman kuukauden ihmeellisen ajanjakson jalkeen saimme sotkun selvitettya Hannan kanssa, jolla oli (osin minun huonon selityskyvyn tuloksena) kasitys, etta mietiskely vie seksihaluni. Asia saattaa olla ennemminkin toisinpain. No, joka tapauksessa.. Mietiskelyyn liittyy tiettyja mielikuvia ja ennakkoluuloja, jotka on hyva (nakojaan) kayda ajan kanssa lapi kaikkien kanssa jotka ovat laheisesti tekemisissa minun kanssani. Ja olenkin jo suurimman osan kanssa asiaa pohdiskellut.

Nain(nahda verbi) unessa pari yota sitten kaivon joka oli lumenpeittaman maaston keskella. Se oli sama kaivo, joka meilla on mokilla. Kaivo oli taynna verta. Nostin sankollisen sita ylos ja se oli minun vertani. Laskin sita maahan ja maa alkoi sulaa. Uni oli kaunis ja rauhallinen.

Viime yona sitten kattelin ihmisten kanssa. Olin muuten mokilla uudestaan. Talla kertaa isani (, jolla on muuten yleensakin tapana rakennella kaikkea), oli aloittanut rakentaa mielettoman isoa lisarakennusta mokille. Mokin piha alkoi yllattaen nayttaa enemman kylalta. Menin kaymaan keskeneraisessa rakennuksessa. Se oli taynna uusinta elektroniikkaa. Tama ei ole yhtaan vanhempieni tyylista, siis kenen tama mokki oikein on? Sitten sisaan lappoi porukkaa enimmakseen ulkomaalaisia. Kattelin heidat kaikki ja sitten siella oli myos yksi nainen, joka vaikutti jotenkin tutulta, sukulaiselta ehka, mutta ei nayttanyt samalta. Viimeisena kattelin yhta tyyppia joka totesi, etta suomessa katellaan ihan helkatin paljon. Niin tehdaan, vastasin. Olen katellyt enemman kuin koskaan elaissani ennen. Tiedatko miksi me katellaan? kysyin hanelta. Han vastasi niin kuin historia kertoo: jotta todistetaan, ettei hihassa ole tikareita, milla voisi toisen puukottaa. Joo ja kivikaudella ilmeisesti porukka naytti ettei kadessa ole kivea milla lyoda toista. Sitten tama sukulaisnainen kavi tosi laheiseksi ja halasi minua, istui viereeni. Oletko kaynyt viela missaan, olet varmaan ollut lahinna Hannan kanssa kahdestaan vai? Lause oli sanottu vihjailevasti siten, etta olet varmaan nainut Hannan kanssa koko ajan. Sitten aloin herailla ja sanoin vain hanelle, etta eikun me ollaan taalla Gentissa toissa. Uni hajosi kai siihen paradoksiin, etta mokki ja Gent ei millaan yhdisty.