Nyt jo kolmatta päivää putkeen on "armottomasti" töitä. Työt tuntuvat raskailta lähinnä vain siksi, että en ole tehnyt tarpeeksi hommia viime viikkojen aikana ennen tätä kyseistä työrupeamaa. Silti en ole stressaantunut. Olen tehnyt kaikki hommat tiedostaen väsymyksen tason ja jaksamisen tason.

Sain joogakaveriltani vähän vinkkejä mietiskelyyn. Kokeilin niitä tänään käytännössä. Tuntui toimivan hyvin. Pääsin ajatuksissani selkeyteen ilman pakottamista.

Minuus on irrotettava osa ajatuksista. Ajatukset ajattelevat ilman minuuttakin. Itse asiassa ne ajattelevat paremmin ilman niitä hidastavaa minuutta, joka yrittää jaotella ajatukset "minun" ajatuksiin ja "toisten" ajatuksiin. Mutta oikeastaan ei ole muuta kuin yhdenlaisia ajatuksia. Toisia ajatuksia. Minun ajatukset muodostuvat lähinnä tämän keinotekoisen kehikon eli minän luoman illuusion avulla. Illuusio yrittää jatkuvasti tyylitellä olemassa oloa ja ajatuksia ollakseen jonkinlainen, vaikka todellisuudessa meistä jokainen on kaikkea yhtä aikaa. Siis olemme toiseus.

Yksinäisyyttä on mahdotonta olla, kaikki meistä ovat toinen toisiaan.

***---***---***

Kävelimme Pispalaan Hirvitalolle. Matkalla selkeytimme ajatusta entisestään Hannan kanssa. Ykseyden ja toiseuden välinen ero on nimenomaan yksilön ajatuksessa. Ykseys on samanlaisuutta ajatusten kohdalla, homogeenisyyttä.

Toiseus on asenne. Siinä samanlaisuutta on vain tietoisuus siitä, ettei maailmassa ole ainuttakaan toista samanlaista. Kaikki 'oliot' ovat toisia, erilaisia. Se on yhteinen piirre kaikkeudelle. Toiseus on polygeenistä.

Minäkuva pyrkii pysyvyyteen. Se pyrkii jämähtämään urilleen ja valamaan perustuksia. Rakentumaan torniksi. Se on toiseuden tiellä siinä suhteessa, ettei se anna tilaa muutokselle. Tässä alati muuttuvassa virrassa, minkä toiseus aikaansaa. Ei mikään pysyvä selviä. Sillä se jää sisältä tyhjäksi. Tai tyhjä on hono sana siitä, että sitä käytetään ilman synonyyminä. Kyse on kuitenkin hapettomasta, tyhjiötäkin tyhjemmästä. Ei-mistään.