Se on sellainen vahva tunne, ei niinkään olemassaolosta vaan kaiken ympärillä olevaisuudesta, kun havaitsee miten se toimii. Kirjahylly ei ole vain kirjahylly. Vaan se muodostuu aineesta puusta ja se puu pienistä huokosista ja huokoset jakautuvat taas pienempiin osiin ja ne taas pienempiin. Kuin matkaisi näiden pienten osasten joukossa ja olisi osa tätä mikrokulttuuria.

Ja samaan aikaan atomi ja on yhtä suuri juttu kuin aurinkokunta tai galaksi tai galaksien muodostama kokonaisuus. Olemme osa tätä olevaisuuden kaasua. Ja ajassa me siirrymme putkeen joka johtaa läpi ei-minkään putken sisäpinnassa on meidän olevaisuus ja ulkopinnassa ei-olevaisuus. Olemme heijastumia toisillemme. Aika kiertyy tiukalle serpentiinille kiintopisteensä ympärille. Pysyvyyden ja muutoksen. Liikkeen, koheesion ja jakamattomuuden. Nirvanan.