Koetin huvikseni meditoida äänen kera. Aamulla meditointi keskeytyi useasti putkeen, mutta nyt makasinihan paikallani bassokitara päälläni. Soitin sieltä yhtä ja samaa nuottia ja äänsi tuon saman nuotin. Matala taajuus resonoi mukavasti koko kehossa. Parissa minuutissa olin koko mieli ihan tyhjä ajatuksista. Makoilin siinä tuijottamassa kattoa ja kuviot vaeltelivat katon pinnassa. Tuntui hyvältä.

Teen vielä tässä toisen harjoituksen, missä jaan rakkautta ympäristön kanssa ja otan sitä vastaan.

*-*-*-*

Harjoituksesta tuli niin hyvä olo, että nukahdin.

Tuota. Kävin kokouksessa. En tiedä miksi, mutta juuri kokouksissa alan patsastelemaan pahasti. Lyön siellä itseni aina pahasti lukkoon ja vähintään puolesta välistä tulee sellainen narsismivaihde niskaan. en vain osaa oikein suhtautua tilanteeseen. Kai.

Pitänee vähän tutkailla, että mikä siinä tilanteessa on sellaista, miksi lakkaan olemasta ihmisten kanssa. Ei minusta muut ihmiset siinä tilanteessa niin erilaisia ole, että sekään olisi syynä.