Tein iisit mietiskelyt. Arki taas alkaa, ja teatteritreenit pamahtavat käyntiin. Unohdin, että tänään on treenit aikaisin. Se on oikeastaan hyvä. Ehtii sitten tehdä muutakin.
Mietiskelyssä ei tullut mitää hirveän uutta. Tein oikeastaan kehon aukaisua. Huomasin olevani todella pahasti jumissa. Löysin sellaisen liikkaan joka avaa kaikki jumipaikat samalla kertaa. Se on tehokas ja hyvä liike, ainakin minulle.
Tappi leikkii hännällään. Aurinko paistaa sen turkkiin ihan vain aavistuksen sälekaihtimien välistä. Hän etsii taas vaikeuksia itselleen syömällä tai jahtaamalla johtoja.
En ole kirjoittanut tänne blogiin peliriippuvuudestani, koska se on sen verran laaja alue, että siitä joutuu kirjoittamaan erikseen. Se on kuitenkin jatkuvasti läsnä. Eilen varsinkin se tuli uudelleen ja uudellaan häiritsemään olemistani. Se on eräänlainen tapa vältää elämän "negatiiviset" puolet. Ongelmana on, että olen ottanut liian kirjaimellisesti negatiivisen ja pyrkinyt välttämään kohtaamisen sijasta kaikkea negatiivista. Se on jäänyt tavaksi. Nyt teen erillä tavalla.
Oikestaan huomasin nyt, että olen erkaantunut sellaisesta polusta, jota olen aina ennemmin kulkenut. Sen huomaaminen tekee hyvää. Ei tarvitse sukeltaa koko aikaa samassa akvaariossa.
*-*-*-*
Nyt illalla vielä vähän lisää. Yhtäkkiä.
Yhtäkkiä kaikki ihmiseni ovatkin todella lähellä. Sitähän olen toivonutkin. Ja olen pyrkinyt varautumaan tähän parhaalla mahdollisella tavalla. Silti aina jotakin siitä vastuusta mitä kannattelee toisista.. Sen tajuaminen ei ole helppoa. Ja vastuu, sekin on erilaista kuin mitä vähään aikaan. Sanoinko vielä kuinka paljon nykyään välitän toisista? Minua kylmää jos toisilla menee huonosti. Ajattelen sitä paljonkin päivisin ja varsinkin iltaisin.
No kun nyt aletaan paljastelemaan asioita, kuulun Mensaan. Se ei tarkoita oikeastaan juuri mitään. Lähinnä sitä, että osaan hahmottaa monirakenteisia tapahtumia helpommin. Ja luon helposti, suurinta osaa helpommin rakenneverkkoja minua kiinnostavista asioista.
No tämä paljastus liittyy siihen, että mietin koko ajan miten voin parhaalla mahdollisella tavalla käyttää tätä ominaisuutta eduksi ystävilleni, läheisilleni ja kaikille ihmisille.
Helpoin tapa on kuitenkin vain olla tällainen mitä nyt olen ollut. Filosofoida ja tuntea, aistia ja kirjoittaa. Olen kirjoittanut nyt uutta kokoelmaa. Tai oikeastaan en ole kirjoittanut uutta kokoelmaa vaan kerännyt sitä yhteen. Nyt minulla on noin 25 ruona kasassa. Teen tällä kertaa kolme pientä kokoelmaa tai sarjaa ja liitän ne yhdeksi kokoelmaksi. Siitä tulee ehkä joku 40 sivuinen. Ei mikään hirveän paksu. En tykkää paksuista runokokoelmista. Niissä on aina jotain turhaa.
Vaikka verhot ovat kiinni
tuolla alhaalla on auto jossa ihminen istui
mies nainen mielessään
piti alahuulesta kiinni
eikä mikään olisi häntä hätkähsyttnyt enempää
kuin näky minkä hänet yllätti
kaipauksensa valossa
*-*-*-*
Aika kulkee todella kummasti
välillä tunnen ajasta tulevan putken
jossa pysähdyn kuin tarkastelemaan sitä
varmoja muistikuvia toisten tapahtumista
Kommentit