Etsin eilen netistä keinoja saada ulkomaalaisille henkilöllisyystunnuksia, sillä sitten virastot "tietäisivät" kuka on kukakin, koska sehän on tärkeää.

No, minulle se on. Eilen myös tunsin olevani yksi henkilö muiden joukossa. Lähes koko päivän. Se on saavutus sinällään. Kävimme Hannan äidin kanssa syömässä ja tunnelma ei ollut lähsekään niin kylmä kuin yleensä. En yrittänyt olla jotakin tai olla olematta. Jälkimmäinen on yleisempää.

Tänään mietin olla vähemmän koneella. Edessä olisi kirjan lukemista ja töitä. Improryhmän perustaminen alkaisi olla todella ajankohtainen. Kehollista luovaa liikettä. Mieli jatkuvasti vaati sellaista, eikä ole antaa sitä mitä vaaditaan. Teatterikin alkaa tällä viikolla. Luvassa poliittista teatteria. Tai no poliittistahan teatteri aina jollakin tapaa on. Tänään olisi Tampereella myös koekuvaukset yhteen sarjaan, mutta en ihan hirveästi ole innostunut. Ne sitä paitsi menee päällekkäin entisten juttujen kanssa.

Olenpä salaperäinen. En oikeastaan edes ole. Olen edelleen väsynyt. Nukun nykyään koko ajan övereitä. Kymmenen tai yksitoista tuntia on normaali nukkumisaika. Talvi on minulle sellaista, kai aina olis ollutkin ellei olisi pitänyt käydä kouluja.

Kissa nukahti varpaiden päälle.