Lueskelin Ollin blogia jälleen ja hän otti kantaa tuohon hesarin keskusteluun homoista ja lesboista. Kuten aina, heitä vastustavat ottavat esille Raamatun ja tutkivat sitä hyvin ylimielisesti. Pahinta kuitenkin on se, että jossakin vaiheessa kesuksteluun tulee kanta. Jos et kuulu kirkkoon, sinulla ei ole oikeutta sanoa mitään Raamatusta, eikä uskonasioista.

On omituista ajattelua, ettei ihmisellä olisi oikeutta tutkailla Raamattua tai (pahimmassa tapauksessa ja) uskoa, jos hän ei kuulu kirkkoon. Tarkoitetaanko tässä vielä erityisesti meidän valtionkirkkoa vai saako se olla mikä tahansa "kirkko"? Kirkko insituutiona tukee tiettyä kantaa. Valtionkirkkomme rajaa kannakseen sen, että Vanhassa Testamentissä esitetty Messias on saapunut ja voimme elää todeksi nyt Johanneksen ilmestyksessä esitetyt enteet. Tähän kantaa esimerkiksi juutalaiset eivät usko.

Mutta entä esimerkiksi minä, joka uskon Raamatussa olevaan käsitykseen Jumalasta, enkä mihinkään muuhun. Tietenkin luen Jumalaa eräänlaisena allegoriana. En kirjaimellisesti osaa tulkita Jumalan olevan kirjaimet A j O, niin kuin Johanneksen ilmestyksessä sanotaan. En silti kuulu kirkkoon. Uskon myös Raamatun olevat ohjekirjasto, joka eittämättä auttaa podhiskelemaan tiettyjä merkittäviä asioita ihmisen elämästä. Filosofisena teoksenahan se on erittäin tärkeä, sillä siinä pohitaan hyvin alkukantaisesti filosofian peruskysymyksiä olemassaolosta. Mutta kuten aina tietokirjallisuuden kohdalla, on hyvä muistaa milloin teos on kirjoitettu, jotta voi huomioda sen tiedon vanhentumisen.

Nyt  menen spekulaation puolelle, mutta esimerkiksi homoutta koskevassa kiellossa voisi kyse olla hi -virusta vastaavasta viruksesta, joka aiheuttaa taudin, mihin ihmiset kuolevat. Tätä estämään on keksitty kielto, "älä harjoita homoutta!". No nykyään on hiv, mutta sitä voi ehkäistä kondomeilla ja tutkimalla lääketieteen keinoin. Ehkäpä nykyään vastaavan lain voisikin ladella "Jos harrastat irtosuhteita, miehen tai naisen kanssa sukupuoleen katsomatta tutki, ettei sinussa ole hiviä tai käytä ehkäisyä, mieluiten tee molemmat."

Harmi vain, ettei vielä silloin kirjoittajille opetettu retorisia taitoja. He olisivat voineet perustella käskynsä ja kieltonsa, jotta ei tarvitsisi väitellä, onko jokin toteamus absoluuttinen aikaa kestävä totuus vai tunteen vallassa kirjoitettu laki tietylle ajanjaksolle.