Kirjoitin eilen muutamia havaintoja ympäristöstä:

http://www.kirja05.vuodatus.net/blog/400093


Ennen kuin kunnolla ehdin aloittaa kirjoittamista, oli pakko käydä kuvaamassa yksi tilanne:

355520.jpg


Tupsulla on dramatiikan tajua.

Olen nukkunut työväsymyksen pois. Nyt on olo, että voisin tehdä vaikka mitä tai sitten vain völlätä koko päivän jossakin, esimerkiksi täällä Ollin ja Lellun kämpällä. Taidan kuitenkin kiitokseksi heidän vieraanvaraisuudesta tiskata heidän tiskinsä. Ruoan tekeminenkin olisi aika kilttiä, mutta kun minulla ei ole avaimia, en voi käydä kaupassa. Minusta on mukavaa leikkiä toisille kodin hengetärtä. Tai ainakin vähän. Pidemmän päälle se alkaa kyllä maistua pahvilta.

Käyn kahvilassa Pekan kanssa tänään. Sitä tapaamista odotan innolla, sillä ensinnäkin meillä oli mielenkiintoiset keskustelut illalla mesessä. Haluan jatkaa sitä keskustelua. Huomasin eilen, että liian vähällä ajattelulla ja liian paljolla on yhtälailla turmiolliset vaikutukset ideoihin. Juttelimme siis siitä Pekan kanssa, joten hän on osasyyllinen ideaan.

Tearcandy ja Olli ovat herättämässä erittäin mielenkiintoista keskustelua. Mitä on taide? Millaista on taiteen väärinkäyttö? Kommentoin osaltani Tearcandyn blogiin. Toivon hänen julkaisevan kommentin, sillä en ottanut sitä talteen. Olisin mielelläni julkaissut sen täällä tai Ollin blogissa, jos Tc sen sensuroi. Mielestäni siinä ei ollut mitään ilkeää, mutta räväkkä se kylläkin oli. Voihan toki kirjoittaa suunnilleen uudelleen tarpeen vaatiessa.

Lueskelin muutenkin Tc:n blogia. Yksi kohta jäi erityisesti mieleen. Yhdessä meemissä hän sanoi, että rakkaus ja viha ovat vastakohtia. Edelleenkin olen paljon vakuuttuneempi siitä, että pelko on rakkauden vastakohta. Kylmät ihmiset ei vain uskalla tukeutua toiseen ja välittää. Siinähän saattaa vaika sattua. Viha ja rakkaus ovat kuin saman puun hedelmiä, vähän eri muotoisia, mutta juuri samankaltaisia luonteeltaan. Niissä on välittämistä, räväkkyyttä ja persoonaa. Ne tuovat lähelle. Kumpaakin uvaa sama väri: punainen.

Pelko taas luoneeltaan on täysi vastakohta. Välittämisen sijaan pelko on toisten huomiotta jättämistä. Räväkkyyden tilalta helposti harjoittaa itseensä vetäytymistä ja lopulta kätkee vielä oman persoonansa ja imeytyy keskinkertaisuuteen ja helppoihin ratkaisuihin. Pohjimmiltaan kuitenkin alle jää elämään halu olla todella lähellä, läsnä ja elossa.

Pikisaaren videolinjalle on palautettu iltatyöskentely. Näin ilmaistuna se kuulostaa merkityksettömältä sivuseikalta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Olen onnellinen pikisaarelaisten puolesta, sillä heidän täytyisi olla kilpailukykyisiä tiukoilla työmarkkinoilla, eikä se ole mahdollista, jos ei heille anneta mahdollisuutta treenata omaa alaansa omistautuneesti. Muutenkin siellä on ilmeisesti menossa melkoinen muutosprosessi. On inhottavaa vihjailla tällä tavalla, mutta minullakin on omat mausteet tässä sopassa ja olen ylpeä omasta panoksestani ja Arton, kun teimme jotakin entisen koulumme eteen ja koulutovereiden ihan puhtaasta hyvästä tahdosta.

Hain eilen toimittajan paikkaa yhteen lehteen. Kirjoitin vapaamuotoisen hakemuksen. Töiden hakeminen jossain määrin pelottavaa hommaa. Ehkäpä oikeastaan vain sen takia, että työn hakemaisesta on sanottu erinäisissä paikoissa niin monta "ei sais" ja "pitäis" -lausetta. Nämä lauseet tulevat mieleen kun kirjoittaa ja se rajoittaa ilmaisemasta omaa persoonaa. Persoonallisuudesta kun on vielä onneksi hyötyä joissakin aloissa tai itseasiassa lähes kaikissa.

Nyt lähden tiskaamaan.